Miten voi testata, onko kyse adjektiivista vai käytössä adjektiiviksi muuttuneesta partisiipista?
VISK pykälä 630 Neuvoo kokeilemaan, voiko partisiipista tehdä kieltomuodon etumäärite EPÄ kanssa.
Leksikaalistuminen on sitä selvempää, mitä enemmän adjektiivikäyttö on merkitykseltään eriytynyt partisiippikäytöstä. Selvä merkki adjektiivistumisesta on se, että partisiippiin voi liittää kieltoprefiksin epä-. Sen sijaan partisiippia vastaava kielteinen muoto on normaalisti mAtOn-päätteinen: laulava, laulamaton (*epälaulava) (» § 526):
luotettava, epäluotettava | miellyttävä, epämiellyttävä | uskottava, epäuskottava | pätevä, epäpätevä
Samalla partisiipilla voi olla käyttöä sekä leksikaalistuneena että varsinaisena partisiippina. Esimerkiksi sanan vakuuttava esiintymät ovat yleensä leksikaalistumia (’luottamusta herättävä’), eivät kuitenkaan aina. Leksikaalistumattomana partisiippi saa kantaverbinsä laajennuksia.
On tämä pirullinen juttu.
Miten näitä nyt sitten luokittelisi?
Voisiko kieltopartisiippia koittaa muuttaa aktiivimuotoon -tU peräsimellä?
VISK myös kertoo samassa pykälässä, että usein leksikaalistuminen muuttaa partisiipin merkitystä, mutta ei välttämättä. Voi siis näyttää partisiipilta, käyttäytyä kuin partisiippi ja silti olla leksikaalistunut adjektiiviksi.
Leksikaalistumista osoittaa se, että partisiipin merkitys on erikoistunut verrattuna vastaavaan leksikaalistumattomaan partisiippiin, esim. mahtava, taitava, tukeva, vakuuttava (’luottamusta herättävä’), menevä (’aktiivinen’); vrt. kotiin menevä lapsi. Käyttöön vakiintunut, taajaan esiintyvä partisiippi voi olla leksikaalistunut ilman eriytynyttä merkitystäkin kuten esim. tunnekausatiiviverbien VA-partisiipit epäilyttävä, huolestuttava, huvittava, kiinnostava, naurettava, pelottava, tyydyttävä, yllättävä sekä monet mentaalisten tilanmuutosverbien NUT-partisiipit, esim. huolestunut, ihastunut, innostunut, kiinnostunut, pettynyt, suuttunut, väsynyt.
Hermothan tässä menee.
gradua varten loin seuraavan "tsekkilistan"
Voisiko kieltopartisiippia koittaa muuttaa aktiivimuotoon -tU peräsimellä?
VISK myös kertoo samassa pykälässä, että usein leksikaalistuminen muuttaa partisiipin merkitystä, mutta ei välttämättä. Voi siis näyttää partisiipilta, käyttäytyä kuin partisiippi ja silti olla leksikaalistunut adjektiiviksi.
Leksikaalistumista osoittaa se, että partisiipin merkitys on erikoistunut verrattuna vastaavaan leksikaalistumattomaan partisiippiin, esim. mahtava, taitava, tukeva, vakuuttava (’luottamusta herättävä’), menevä (’aktiivinen’); vrt. kotiin menevä lapsi. Käyttöön vakiintunut, taajaan esiintyvä partisiippi voi olla leksikaalistunut ilman eriytynyttä merkitystäkin kuten esim. tunnekausatiiviverbien VA-partisiipit epäilyttävä, huolestuttava, huvittava, kiinnostava, naurettava, pelottava, tyydyttävä, yllättävä sekä monet mentaalisten tilanmuutosverbien NUT-partisiipit, esim. huolestunut, ihastunut, innostunut, kiinnostunut, pettynyt, suuttunut, väsynyt.
Hermothan tässä menee.
gradua varten loin seuraavan "tsekkilistan"
Käytin
seuraavaa VISK (§ 531, 630-631) pohjalta kokoamaani kysymyslistaa apuna
partisiippien erottelussa adjektiiveiksi leksikaalistuneista partisiipeista:
- Voiko sen korvata relatiivilauseella? --> partisiippi
- Voiko myönteisestä muodosta tehdä kieltopartisiipin päätteen -mAtOn kanssa tai päinvastoin kieltomuodosta myönteisen muodon? --> partisiippi
- Voiko kieltomuodon luomiseen käyttää adjektiiveille ominaisempaa epä- kieltoprefiksiä? --> adjektiiviksi leksikaalistunut partisiippi
- Luonnehtiiko se jotain oliota tai asiaa ilman verbinkantaisia laajennuksia? --> adjektiiviksi leksikaalistunut partisiippi
- Onko otteessa esiintyvällä pohdittavalla sanalla kantaverbin tapaisia laajennuksia? --> partisiippi
