VISK esimerkkejä vaihtelusta
Suomen kieleen liittyviä huomioita ja muistiinpanoja vuodesta 2016 lähtien. Suurin osa on kirjoitettu kurssimuistiinpanoiksi aikana, jolloin opiskelin suomen kieltä Jyväskylän yliopistossa.
tiistai 10. toukokuuta 2016
Avotavu ja umpitavu astevaihtelussa
Avotavut ja umpitavut ASTEVAIHTELUSSA
finnlectura:
Jokainen vokaaliin päättyvä tavu on avotavu, esim. ka-la, ma-ta-la, konsonanttiin päättyvä tavu umpitavu, esim. mat-kus-ta-es-saan.
Umpitavuja ovat myös ne tavut, jotka kirjoituksessa loppuvat vokaaliin mutta joiden lopussa tapahtuu >loppukahdennus, esim. kaste laskeutuu > [kastel laskeutuu].
Luennolta:
Astevaihtelussa vahva aste on historiallisesti ollut avotavun edessä ja heikko aste umpitavun edessä.
Poikkeuksia on paljon!
* Illatiivi: kattoon
* HUONE-tyyppi
* Passiivin preesens: imperfektissä heikko aste on säännönmukainen; "nukuttiin"
* 4. verbityyppi "supistumaverbit": hakata, hakkaan
finnlectura:
Jokainen vokaaliin päättyvä tavu on avotavu, esim. ka-la, ma-ta-la, konsonanttiin päättyvä tavu umpitavu, esim. mat-kus-ta-es-saan.
Umpitavuja ovat myös ne tavut, jotka kirjoituksessa loppuvat vokaaliin mutta joiden lopussa tapahtuu >loppukahdennus, esim. kaste laskeutuu > [kastel laskeutuu].
Luennolta:
Astevaihtelussa vahva aste on historiallisesti ollut avotavun edessä ja heikko aste umpitavun edessä.
Poikkeuksia on paljon!
* Illatiivi: kattoon
* HUONE-tyyppi
* Passiivin preesens: imperfektissä heikko aste on säännönmukainen; "nukuttiin"
* 4. verbityyppi "supistumaverbit": hakata, hakkaan
Partisiippien muodostus ja taivutus
Partisiippien muodostus ja taivutus
Partisiipeilla
on täysi luku- ja sijataivutus kuten nomineilla.
VA-partisiippi
Aktiivi
muodostetaan vokaalivartalosta: teke|vä, luule|va
Passiivi
muodostetaan konsonanttivartalosta: teh|tä|vä, luul|ta|va
NUT-partisiippi
Muodostetaan
konsonanttivartalosta: teh|nyt, luul|lut
Muodostaa
oman taivutustyyppinsä.
väsynyt
: väsynee|n : väsynyt|tä
TU-partisiippi
Muodostetaan
konsonanttivartalosta: teh|ty, luul|tu
Agenttipartisiippi
Muodostetaan
vokaalivartalosta: teke|mäni, luule|mani
Kieltopartisiippi
Muodostetaan
vokaalivartalosta: teke|mätön, luule|maton
Muodostaa
oman taivutustyyppinsä, johon kuuluvat myös tOn-päätteiset
nominit (karitiiviadjektiivit)
uskomaton
: uskomattoma|n : uskomaton|ta (kieltopartisiippi)
uskoton
: uskottoma|n : uskoton|ta (karitiiviadjektiivi)
Infinitiivien muodostus ja taivutus
Infinitiivien muodostus ja taivutus
A-infinitiivi
Muodostetaan
konsonanttivartalosta: teh|dä, luul|la.
Pidempi
muoto (translatiivi): sano|a|kse|ni, teh|dä|kseni
Kaikilla verbeillä ei ole luontevaa A-infinitiiviä. niitä on noin 10.
E-infinitiivi
Muodostetaan
konsonanttivartalosta: teh|den, luul|len
Instruktiivi
|n| ja inessiivi |ssA|: sano|e|n, teh|de|n; sano|e|ssa, teh|de|ssä
Passiivin
tunnus: sano|tta|essa •
MA-infinitiivi
Muodostetaan
(vahvasta) vokaalivartalosta: tekemä|ssä, luule|ma|ssa
Inessiivi,
elatiivi, illatiivi, adessiivi ja abessiivi.
sano|ma|ssa,
sano|ma|sta, sano|ma|an, sano|ma|lla, sano|ma|tta
Verbin taivutus; partisiippi
PARTISIIPIT
VA-partisiippi
(1. partisiippi)
sanova,
juova, nouseva, tuleva jne.
tunnus vA
passiivimuodot
sano|tta|va, juo|ta|va jne.
NUT-partisiippi
(aktiivin 2. partisiippi)
sano|nut,
men|nyt, tul|lut, nous|sut
tunnus nUt lUt sUt
NUT-partisiippi
on aktiivi- ja TU-partisiippi passiivimuoto
olen
sanonut (aktiivi), on sanottu (passiivi)
TU-partisiippi
(passiivin 2. partisiippi)
sano|ttu,
men|ty, tul|tu, nous|tu
passiivin
ja partisiipin tunnusta ei voi segmentoida erikseen.
PARTISIIPPI
2
Kenen/minkä
tekemä?
Agenttipartisiippi
Morfologisesti
samanlainen kuin MA-infinitiivi, mutta syntaktisesti erilainen. Eli muoto on kuin MA-infinitiivissa, mutta käyttö on esimerkiksi adjektiivimaista.
Tunnus
|mA| + possessiivisuffiksi
hänen
kirjoitta|ma|nsa kirja, minun teke|mä|ni katiska
poss.
suffiksia ei ole, jos tekijä on mainittu:
Dostojevskin
kirjoitta|ma kirja
Kieltopartisiippi
Tunnus
|mAtOn|
sano|maton,
teke|mätön
…nyt
on myönnettävä että ilmassa on paitsi kesän hento, lupaava
tuoksu, myös orastava leivontaintoutuminen.
Olin
juuri nousemassa junaan, kun…
Alahan
laputtaa.
Puunmyyntitulojen
ennakonpidätystä varten on ymmärtääkseni mahdollista hakea
muutosverokortti…
Lapset
leikkivät myrskyn kaatamassa puussa.
Suoraan
sanoen yleisvaikutelma oli positiivinen.
Verbin taivutus; imperatiivi
IMPERATIIVI
Imperatiivissa
tunnus ja persoonapääte sulautuvat yhteen:
yksikön
1. persoona:
yksikön
2. persoona:
monikon
1. persoona:
Yleensä
mon. 1. persoonassa käytetään passiivia: sanotaan
ISK
§1654
monikon
2. persoona:
Kieltoverbi
on älä : älkää
älä
sano: älkää sanoko
3.
persoonan imperatiivimuodoista ja passiivista käytetään myös
nimitystä jussiivi (ISK §1666).
yksikön
3. persoona: sano|koon, älköön sanoko
monikon
3. persoona: sano|koot, älkööt sanoko
passiivi:
sano|tta|koon, älköön sanottako
Verbin taivutus; modus
MODUS
Indikatiivi
on tunnukseton:
sano|n,
sano|t, sano|o, en sanox
Konditionaalin
tunnus |isi|:
sano|isi|n,
sano|isi|t, en sano|isi, sanotta|isi|in
Perfektissä
konditionaalin tunnus on apuverbissä:
olisin
sanonut *olin sanoisinut
Potentiaalin
tunnus |ne|:
sano|ne|e,
sano|ne|t, ei sano|ne, sanotta|ne|en
Potentiaalin
tunnuksen n assimiloituu vartalon loppukonsonanttiin.
tul|la
: tul|lee (< *tul|nee)
nous|ta
: nous|see (< * nous|nee)
Perfektissä
apuverbinä on liene- (olla-verbin potentiaalimuoto).
olen
sanonut (indikatiivi) : lienen sanonut (potentiaali)
oli
sanottu : lienee sanottu
Verbin taivutus; tempus
TEMPUS
sanon
sinulle viimeisen kerran
→
preesensissä
ei ole tempuksen tunnusta.
sano|i|n,
sano|i|t, sano|i…
→
Imperfektin
tunnus |i|
Käytetään
vain indikatiivissa.
sanoisin
(preesens) : olisin sanonut (perfekti)
sanonen
: lienen sanonut
→ Muissa
moduksissa ainoa mennyt aikamuoto on perfekti
Perfekti
ja pluskvamperfekti ovat liittotempuksia, joilla ei ole omaa
tunnusta.
apuverbi
(olla) + pääverbin NUT-partisiippi (passiivissa TU-partisiippi)
olen
sano|nut (perf.), olin sano|nut (pluskvamp.)
on
sano|ttu, oli sano|ttu
”kaksoispassiivi”
ollaan sanottu, oltiin sanottu
Verbin taivutus; kieltomuoto
Luennolta muistiinpanoja
Kielteiset ilmaukset ovat liittomuotoja.
Niissä on taipuva kieltoverbi (apuverbi)
Preesensissä pääverbi on kieltomuodossa.
Koska persoonapääte on kieltoverbissä, sitä ei ole enää pääverbissä
vrt. sano|n, sanoisi|n : en sanox, en sanoisi
Indikatiivin kieltomuoto on äänteellisesti sama kuin yks. 2. p. imperatiivi.
Tule tänne! (imperatiivi) Enkä tule! (kieltomuoto)
[tulet tänne]
Kieltoverbillä on persoonapäätteet, mutta ei tempustaivutusta.
en sano, en sano|nut, en ole sano|nut, en ollut sano|nut
ei sano|ttu, ei ole sano|ttu, ei ollut sano|ttu
Verbin taivutus; passiivi
Luentokalvoilta muistiinpanoja:
PASSIIVI
Passiivin tunnus liittyy suoraan verbin vartaloon.
Sen jäljessä tulevat tempuksen tai moduksen tunnukset ja passiivin persoonapääte |Vn| .
sano|ta|an
ei sano|ta.
sano|ttiin
|ttiin| on ”nippumorfeemi”: sen osia on hankala segmentoida erikseen
*ei sanotti vs. ei sanottu
sano|tta|isi|in
ei sano|tta|isi
Indikatiivin preesensissä?
|tA|, |dA|, |lA|
sano|taan, ui|daan
ol|laan, kävel|lään (kons. vartalo)
Poikkeuksia: sur|raan, men|nään…
Imperfektissä?
|ttiin|, |tiin|
sano|ttiin, ui|tiin, ol|tiin, kävel|tiin jne.
Passiivin ja imperfektin tunnukset ja persoonapääte sulautuvat yhteen
Konditionaalissa ja potentiaalissa?
|ttA|, |ta|
sano|taan : sano|tta|isi|in : sano|tta|ne|en
ui|daan : ui|ta|isi|in : ui|ta|ne|en
kävel|lään : kävel|tä|isi|in : kävel|tä|ne|en
Verbin taivutus; infinitiivi
Verbin
A-infinitiivi tunnus?
Palauta
mieleesi verbien teemamuodot
Etsi
vartalo monikon 2. persoonaan käskymuodosta
nähdä,
palaa, pelata, sytyttää, tarvita, tulla, valaista
Vertaa
vartaloa A-infinitiiviin (lyhyt muoto). Mikä osa siis tunnusta?
A-INFINITIIVI
Mitä
tehdä?
sano|a,
juo|da, nous|ta, tul|la
→ Tunnus
verbityypistä riippuen: A dA tA lA
rA ja nA vain parissa verbissä: sur|ra, pur|ra, pier|rä, men|nä,
pan|na (vrt. passiivi)
A-infinitiivi
aiheuttaa rajageminaation:
Tunnus
voidaan kirjoittaa Ax /dAx jne.
[onko
pakko sanoaj jotakin]
A-infinitiivin
pidempi muoto (translatiivi)
sano|a|kse|ni
Pidemmän
muodot lopussa on possessiivisuffiksi.
E-INFINITIIVI
Mitä
tehden? Mitä tehdessä?
sano|e-
(sano|e|n, sano|e|ssa)
juo|de-,
nous|te-, tul|le-
→ Tunnus e de te le verbityypistä riippuen + sijapääte
Kaksi
sijapäätettä:
Poikkeukselliset
päätteet samoilla verbeillä kuin passiivissa ja A-infinitiivissä:
sur|re-,
pur|re-, men|ne-
Instruktiivimuoto
ei taivu.
Inessiivimuodoissa
kaksi taivutuskategoriaa:
possessiivisuffiksit:
sanoa?
passiivitaivutus
sanoa?
MA-INFINITIIVI
Mitä
tekemässä/tekemästä/tekemään/tekemällä/tekemättä?
→ Tunnus
|mA| + sijapääte
sano|ma|ssa,
juo|ma|ssa, nouse|ma|ssa, tule|ma|ssa jne.
Mahdolliset
sijamuodot ovat ine ela illa ade abe
sano|ma|ssa,
sano|ma|sta, sano|ma|an, sano|ma|lla, sano|ma|tta
Instruktiivi
(ISK: ”marginaalinen”): pitää sano|ma|n
Mitä
minun pitikään sanoman(i)?
instruktiivilla
myös passiivimuoto sano|tta|ma|n
Instruktiivimuotoja on esim raamatussa.
maanantai 9. toukokuuta 2016
Nominien vartalot ja taivutustyypit
Sama taivutustyyppi= äänneasu vaihtelee samalla tavalla. Taivutustyyppi ei pilko sanoja vartaloiksi ja suffikseiksi. Mallina yhden taivutustyypin taivutusparadigma (=malliparadigma) tai tietyt taivutusmuodot (=teemamuodot). Teemamuodot vastaavat sanan vartaloita.
Taivutustyyppien märä vaihtelee eri lähteissä, e ole yhtä yhteistä käytäntöä.
Luennoilla käytettiin seuraavia taivutustyyppejä:
Taivutustyyppien märä vaihtelee eri lähteissä, e ole yhtä yhteistä käytäntöä.
Luennoilla käytettiin seuraavia taivutustyyppejä:
Komparaatio
komparaatio VISK
Komparaatiolla tarkoitetaan olioiden, asiaintilojen tai tilanteiden vertaamista toisiinsa jonkin ominaisuuden asteen tai määrän suhteen.
Sananmuotojen näkökulmasta komparaatio on komparatiivin ja superlatiivin muodostamista, joka tyypillisimmin koskee adjektiiveja, adjektiivistuneita partisiippeja ja adjektiivikantaisia adverbeja (mukavampi, suosituin,hauskemmin) mutta myös monia muita adverbeja ja eräitä kvanttoripronomineja (harvemmin,useimmat).
Komparaatio edellyttää, että vertailtava on hahmotettavissa suhteelliseksi ominaisuudeksi. Näin ollen myös suhteellista sijainti- tai ajankohtaa ilmaisevista adverbiaalina esiintyvistä substantiiveista voi muodostaa komparaatiomuotoja, esim. rannempana, illemmalla, samoin kuvailevista substantiiveista, esim. Tomppelimpikin sen ymmärtää. (» § 633–.)
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Kieliopillinen sija ja semanttinen sija
kieliopillinen sija VISK
Kieliopillinen sija on yhteisnimitys nominatiiville, genetiiville, partitiiville ja akkusatiiville, joita käytetään keskeisissä kieliopillisissa tehtävissä: subjektissa, objektissa ja predikatiivissa (kullakin sijalla on muitakin tehtäviä). Nimityksen taustalla on myös se, että kieliopillisen sijan käyttö riippuu muita sijoja selvemmin lauseen rakenteesta.
semanttinen sija VISK
Semanttinen sija on nimitys adverbiaalina toimivien lausekkeiden sijamuodoille eli paikallissijoille ja vajaakäyttöisille sijoille; niillä on tyypillisesti selvempi oma merkitys kuin kieliopillisilla sijoilla (» § 1223).
Astevaihtelu ja sanan vokaali- ja konsonanttivartalot
Ihan ensin kaavioni vokaali- ja konsonanttivartaloista, jotka liittyvät astevaihteluun sikäli, että vokaalivartalon vaihtelua ei ole ilman astevaihtelua.
Sanalla on aina vokaalivartalo ja se voi olla vaihteleva, eli vahva tai/ja heikko, jos sana osallistuu astevaihteluun.
Jos se ei osallistu astevaihteluun, niin sillä on vaihteluton vokaalivartalo.
Joskus sanalla voi olla vokaalivartalon lisäksi myös konsonanttivartalo, mutta useimpien lähteiden mukaan (jostain syystä muistiinpanoissani lukee toisin..) ei voi olla pelkkää konsonanttivartaloa.
VISK : Astevaihtelu on nimitys sanan vartalon viimeisellä tavunrajalla ilmenevälle äännevaihtelulle, joka koskee klusiileja k, p ja t silloin, kun tuon klusiilin edellä on soinnillinen äänne eli vokaali tai soinnillinen konsonantti.
kvantitatiivinen astevaihtelu
Kvantitatiivinen astevaihtelu tarkoittaa geminaattaklusiilien kk, tt ja pp vaihtelua vastaavien yksinäisklusiilien k, t ja p kanssa sanavartalon viimeisellä tavunrajalla, esim. kukka : kukan
kvalitatiivinen astevaihtelu
Kvalitatiivinen astevaihtelu tarkoittaa klusiilien k, t ja p vaihtelua samassa paikassa ääntyvän soinnillisen konsonantin kanssa sanavartalon viimeisellä tavunrajalla, esim. aurinko : auringon
Tenttikysymyksien arvailua
Mihin vartaloita ja sääntöjä tarvitaan?
Jos tulee jokui tämän tyylinen kysymys, niin siihen on vastaus esimerkiksi luennon 2 muistiinpanossa: Abstrakti kielenkuvauksen malli, pedagoginen malli, kognitiivinen prosessinkuvaus, kielitietous, tiedon jano
Miten voi selittää monikon tai imperfektin astevaihtelu?
V: Luento 2:
A) Monikon tai imperfektin i:n edellä tapahtuvat muutokset voidaan selittää sääntöjen avulla tai
B) oletetaan että on olemassa alivartaloita ts monikko- tai imperfektivartaloita
--> mitä enemmän säänbtöjä, sitä vähemmän vartaloita
Mitä eroa on taivuttamisella ja johtamisella?
V: Luento 2:
Taivutuksessa muodostetaan sananmuotoja samasta sanasta. Sanaluokka ei muutu. Produktiivista.
Johtamalla syntyy uusi sana, jolla on uusi merkitys ja täysi taivutusparadigma. Sanaluokka voi muuttua. Ei produktiivista. Johtaminen ei ole yhtä säännöllistä.
Rajatapauksia on esim:
- Partisiippi ja komparaatio. Lasketaan taivutukseen, mutta toisaalta ne ovat uusia sanoja, joita voi edelleen taivuttaaa.
-sti (adjektiivista adverbi) ja -minen (verbistä substantiivi) johdokset. Lasketaan johtamiseeen (sanaluokka muuttuu), mutta muodostus on hyvin produktiivista.
Jos tulee jokui tämän tyylinen kysymys, niin siihen on vastaus esimerkiksi luennon 2 muistiinpanossa: Abstrakti kielenkuvauksen malli, pedagoginen malli, kognitiivinen prosessinkuvaus, kielitietous, tiedon jano
Miten voi selittää monikon tai imperfektin astevaihtelu?
V: Luento 2:
A) Monikon tai imperfektin i:n edellä tapahtuvat muutokset voidaan selittää sääntöjen avulla tai
B) oletetaan että on olemassa alivartaloita ts monikko- tai imperfektivartaloita
--> mitä enemmän säänbtöjä, sitä vähemmän vartaloita
Mitä eroa on taivuttamisella ja johtamisella?
V: Luento 2:
Taivutuksessa muodostetaan sananmuotoja samasta sanasta. Sanaluokka ei muutu. Produktiivista.
Johtamalla syntyy uusi sana, jolla on uusi merkitys ja täysi taivutusparadigma. Sanaluokka voi muuttua. Ei produktiivista. Johtaminen ei ole yhtä säännöllistä.
Rajatapauksia on esim:
- Partisiippi ja komparaatio. Lasketaan taivutukseen, mutta toisaalta ne ovat uusia sanoja, joita voi edelleen taivuttaaa.
-sti (adjektiivista adverbi) ja -minen (verbistä substantiivi) johdokset. Lasketaan johtamiseeen (sanaluokka muuttuu), mutta muodostus on hyvin produktiivista.
lauantai 7. toukokuuta 2016
maanantai 2. toukokuuta 2016
Predikaatti
predikaatti
Predikaatti on nimitys lauseenjäsentehtävälle, jossa voi toimia yksinkertainen finiittiverbi (Lapsi nukkuu), liittomuoto, verbiketju tai verbiliitto (Hän on yleensä tullut ajoissa, Meidän on lähdettävä ajoissa, Sinä taisit nukkua pommiin)
sekä verbin ja jonkin toisen ilmauksen muodostama idiomaattinen kokonaisuus,
esim. Mietinnön oli määrä valmistua tänään,Tuletteko te toimeen?
Kopulalauseen predikaattina toimii olla-verbi yhdessä predikatiivin tai adverbiaalin kanssa:
Lapsi on iloinen, Kello oli kaksi, Hän on sairaana. (» § 868.)
Perinteisesti kieliopeissa on samastettu verbin finiittimuoto ja predikaatti. (VISK)
Tilaa:
Kommentit (Atom)