Verbin taivutus; infinitiivi

Verbin A-infinitiivi tunnus?

Palauta mieleesi verbien teemamuodot

Etsi vartalo monikon 2. persoonaan käskymuodosta

nähdä, palaa, pelata, sytyttää, tarvita, tulla, valaista

Vertaa vartaloa A-infinitiiviin (lyhyt muoto). Mikä osa siis tunnusta?

A-INFINITIIVI

Mitä tehdä?

sano|a, juo|da, nous|ta, tul|la

→ Tunnus verbityypistä riippuen: A dA tA lA 

rA  ja nA vain parissa verbissä: sur|ra, pur|ra, pier|rä, men|nä, pan|na (vrt. passiivi)

A-infinitiivi aiheuttaa rajageminaation:

Tunnus voidaan kirjoittaa Ax /dAx jne.

[onko pakko sanoaj jotakin]

A-infinitiivin pidempi muoto (translatiivi)

sano|a|kse|ni

Pidemmän muodot lopussa on possessiivisuffiksi. 

E-INFINITIIVI Mitä tehden? Mitä tehdessä?

sano|e- (sano|e|n, sano|e|ssa)

juo|de-, nous|te-, tul|le-

→ Tunnus e de te le verbityypistä riippuen + sijapääte

Kaksi sijapäätettä:

Poikkeukselliset päätteet samoilla verbeillä kuin passiivissa ja A-infinitiivissä:

sur|re-, pur|re-, men|ne-

Instruktiivimuoto ei taivu.

Inessiivimuodoissa kaksi taivutuskategoriaa:

possessiivisuffiksit: sanoa?

passiivitaivutus sanoa?

MA-INFINITIIVI Mitä tekemässä/tekemästä/tekemään/tekemällä/tekemättä?

→ Tunnus |mA| + sijapääte

sano|ma|ssa, juo|ma|ssa, nouse|ma|ssa, tule|ma|ssa jne.

Mahdolliset sijamuodot ovat ine ela illa ade abe

sano|ma|ssa, sano|ma|sta, sano|ma|an, sano|ma|lla, sano|ma|tta

Instruktiivi (ISK: ”marginaalinen”): pitää sano|ma|n

Mitä minun pitikään sanoman(i)?

instruktiivilla myös passiivimuoto sano|tta|ma|n

Instruktiivimuotoja on esim raamatussa.