Foneettiset aakkoset

IPA wiki

Kansainvälinen foneettinen aakkosto (IPA) - vokaalit

	etuvokaali		keskivokaali		takavokaali
	lavea	pyöreä	lavea	pyöreä	lavea	pyöreä
suppea	i	y	ɨ	ʉ	ɯ	u
	ɪ	ʏ				ʊ
puolisuppea	e	ø	ɘ		ɤ	o
	-			-	-
puoliväljä	ɛ	œ	-		ʌ	ɔ
väljä	æ				ɑ	-
	a

Konsonantit

Artikulaatiopaikka →	Labiaali		Koronaali				Dorsaali				Radikaali				Glottaali
Artikulaatiotapa ↓	Bilabiaali	Labiodentaali	Dentaali	Alveolaari	Postalveolaari	Retrofleksi	Palataali	Velaari	Uvulaari		Faryngaali		Epiglottaali
Nasaali	m	ɱ	n			ɳ	ɲ	ŋ	ɴ
Klusiili	p b	p̪ b̪	t d			ʈ ɖ	c ɟ	k ɡ	q ɢ				ʡ		ʔ
Frikatiivi	ɸ β	f v	θ ð	s z	ʃ ʒ	ʂ ʐ	ç ʝ	x ɣ	χ	ʁ	ħ	ʕ	ʜ	ʢ	h ɦ
Approks­imantti	β̞	ʋ	ɹ			ɻ	j	ɰ
Tremulantti	ʙ		r			ɽ͡r			ʀ				я
Napausäänne	ⱱ̟	ⱱ	ɾ			ɽ			ɢ̆				ʡ̯
Lateraalinen frikatiivi			ɬ ɮ			ɭ˔̊	ʎ̥˔	ʟ̝̊
Lateraalinen appr.			l			ɭ	ʎ	ʟ
Lateraalinen nap.äänne			ɺ

SUT

wiki

Suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa käytetään seuraavia latinalaisperäisen kirjaimiston merkkejä:

• a ä b d e f g h i j k l m n o ö p q r s š t u ü v w x y z ž (sekä c-kirjainta nurinkäännettynä).

Lisäksi käytetään muihin kirjaimistoihin kuuluvia kirjaimia:

• kreikkalaisista: α β γ δ ε η ϑ ϰ π ϱ τ φ χ ψ
• kyrillisistä: л
• puolalaisista: ł
• norjalais-tanskalaisista: æ ø
• islantilaisista: ð
• ranskalaisista: œ

Kapiteelikirjaimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kursiivityyppisellä kapiteelikirjaimella osoitetaan tavallisesti soinnillisena esiintyvän äänteen soinnittomuutta:

• A Ä Æ D Đ E I J L Ł M N R U Ü V W ϒ Л Ψ

Vakiintuneen käytännön mukaan merkitään kapiteelikirjaimilla myös sellaisia konsonantteja, jotka ovat joko soinnittomia tai puolisoinnillisia. Tällaisia tapauksia ovat varsinkin seuraavat:

• B D G Z Ž

Mikäli halutaan selvemmin erottaa konsonantin soinnittomuus ja puolisoinnillisuus, käytetään puolisoinnillisen merkkinä pistettä kapiteelikirjaimen yllä, esimerkiksi Ż.

Äänteen soinnittomuus voidaan osoittaa myös alla olevalla viivalla, esimerkiksi a b. Tätä tapaa käytetään aina o ö ø ε a ä η -äänteiden soinnittomuutta osoitettaessa.

Kahden äänteen välistä soinnitonta siirtymä-äännettä, johon voi liittyä laryngaalihälyä, merkitään H:lla. (Tämän sijalla on toisinaan käytetty nurinkäännettyä c-kirjainta: ɔ.)

Lisäksi käytetään seuraavia kapiteelikirjaimia:

• Kapiteeli-Κ = soinniton palataalinen maiskausäänne, avulsiivi (ϰ = soinnillinen).
• Kapiteeli-Τ= soinniton dentaalinen maiskausäänne (τ = soinnillinen).
• Kapiteeli-Π= soinniton labiaalinen maiskausäänne (π = soinnillinen).
• Kapiteeli-Ρ = soinniton uvulaarinen tremulantti.

ˀ-merkillä osoitetaan soinniton laryngaaliklusiili, ja
ᴤ-merkillä osoitetaan soinnillinen laryngaalispirantti.

Nurinkäännetyt kirjaimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurinkäännetyllä vokaalimerkillä (ɒ ə ᴉ ɜ jne.) osoitetaan redusoitunutta (vajaaääntöistä) vokaalia. Redusoituneisuus voidaan osoittaa myös kirjaimen alla olevalla pienellä "koukulla" ( ˛ ) (ą ę į jne.). Tätä tapaa käytetään osoitettaessa äänteiden o u ü ᴐ ø æ redusoituneisuutta, ellei sitten niitä käännetä kyljelleen (ᴑ ᴝ ᴓ jne.)

Yhdenlaista nurinkäännettyä y-kirjainta (ɦ) käytetään soinnillisen h:n merkkinä.

Nurinkäännettyä m-kirjainta voidaan käyttää keskivokaalisen u:n merkkinä (ɯ = u̮ )

Nurinkäännetty c-kirjaimella (ᴐ) osoitetaan puoliväljä o-äänne.

Nurinkäännetty kapiteeli-C = soinniton, puoliväljä o.

Nurinkäännettyä r-kirjainta (ɹ) käytetään soinnillisen täryttömän puolitremulantin merkkinä (nurinkäännetty kapiteeli-R eli ᴚ = vastaava soinniton äänne).

Pienikokoiset kirjaimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rivin ylälaidassa olevilla pienikokoisilla kirjaimilla osoitetaan ylilyhyet švaavokaalit, siirtymä-äänteet ja yleensäkin ylilyhyet äänteet, esimerkiksi suomen kol^ome, mä^jen.

Pienikokoinen rivinylinen pisteetön kursiivikysymysmerkki ( ˀ ) osoittaa soinnitonta lujaa aluketta tai lopuketta.

Rivinalinen pienikokoinen kirjain osoittaa edellä tai jäljessä olevan äänteen aiheuttamaa sivuartikulaatiota, esimerkiksi a_o = labiaalistunut (pyöristynyt) a (a:n ja α:n välinen äänne), l_u = u-väritteinen l.

Tarkkeet eli diakriittiset merkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

• ~ osoittaa kirjaimen yllä äänteen vahvaa nasaalisuutta tai naso-oraalisuutta (esimerkiksi ã, õ ). Kirjaimen alla se osoittaa heikkoa nasaalisuutta tai naso-oraalisuutta (esimerkiksi ḛ, ḭ).
• ‹ kirjaimen alla osoittaa äänteen artikulaatiopaikan lievää takaisuutta, esimerkiksi t͔.
• › kirjaimen alla osoittaa äänteen artikulaatiopaikan lievää etisyyttä, esimerkiksi e͕.
• ^v kirjaimen yllä osoittaa konsonantin voimakasta hankaushälyisyyttä, esimerkiksi š, frikotremulantti ř.
• _v kirjaimen alla osoittaa vokaalin väljyyttä tai konsonantin höllyyttä, esimerkiksi u̬. Kirjaimen jäljessä rivin alareunassa se osoittaa äänteen huuliartikulaation lavenemista eli delabiaalistumista, esimerkiksi o_v.
• _^ kirjaimen alla osoittaa vokaalin lievää suppeutta (esimerkiksi o̭ ) ja konsonantin lievää dorsaalista liudentuneisuutta (esimerkiksi k̭ ). Kirjaimen jäljessä se osoittaa konsonantin tiukkuutta (esimerkiksi s ̭).
• ^· kirjaimen yllä osoittaa vokaalin lievää suppeutta (ė = ḙ ) tai konsonantin puolisoinnillisuutta (Ġ = puolisoinnillinen media, ṫ = puolisoinnillinen tenuis).
• . kirjaimen alla osoittaa äänteen suurta takaisuutta (ṭ = kakuminaalinen t, ẹ = taka-e ).
• ¨ kirjaimen yllä osoittaa (eräissä) tapauksissa) etuvokaalisuutta (ä ö ü) tai konsonantin interdentaalisuutta (esimerkiksi ẗ).
• .. kirjaimen alla osoittaa uvulaarisuutta (esimerkiksi k̤).
• ´ kirjaimen päällä tai jäljessä ylhäällä osoittaa konsonantin liudentuneisuutta, esimerkiksi ń, d´.
• ° kirjaimen alla osoittaa konsonantin sonanttisuutta (eli konsonanttia, joka toimii vokaalin sijassa), esimerkiksi r̥, l̥.
• ʿ kirjaimen jäljessä osoittaa klusiilin aspiraatiota, pʿ.
• ˒ osoittaa soinnillista lujaa aluketta vokaalimerkin edellä sekä puristussupistumaa, joka voi esiintyä vokaalialkuisessa sanassa, silloin kun se välittömästi seuraa vokaaliloppuista sanaa (esimerkiksi ˒eppä ˒ollu). Vokaalimerkin päällä tai jäljessä katkon yhteydessä se osoittaa puristussupistumaa (esimerkiksi liivin mⁱe˒r ‘meren’) ja oraaliklusiilin jäljessä laryngaalista lisäsulkeumaa, esimerkiksi k˒ = glottopalataalinen klusiili.
• ̮ kirjaimen alla osoittaa keskivokaalisuutta, esimerkiksi a̮, e̮.
• ̯ kirjaimen alla osoittaa, että vokaali esiintyy konsonanttisessa funktiossa, esimerkiksi i ̯.
• ˛ kirjaimen alla osoittaa konsonantin koronaalisuutta (s̨ ) ja vokaalin redusoituneisuutta (ks. nurinkäännetyt kirjaimet).
• ¸ kirjaimen alla osoittaa konsonantin post- tai labiodentaalisuutta (esimerkiksi ţ) ja labiaalikonsonantin labiodentaalisuutta eli dentilabiaalisuutta (esimerkiksi m̧).
• ₍ kirjainten välissä alhaalla osoittaa tavurajaa, esimerkiksi linja₍auto.
• ‿ sanojen välissä osoittaa, että edellisen sanan viimeinen äänne on lausefoneettisista syistä kokonaan tai osoittain assimiloitunut seuraavan sanan alkuäänteen kaltaiseksi tai päinvastoin (esimerkiksi otiη‿kädem‿pois).
• ˽ osoittaa sanojen välissä, että edellisen sanan loppukonsonantti on joutunut seuraavan sanan alkukonsonantiksi tai muodostunut sanoja yhdistäväksi geminaataksi (esimerkiksi kaupp˽ol tehtü).
• _ kirjaimen alla osoittaa äänteen soinnittomuutta, esimerkiksi a (= A), r (= R).
• _˟ kirjaimen alla osoittaa äänteen käheä- eli sameasointisuutta.
• ₊ kirjaimen alla osoittaa äänteen narinaäänisyyttä.
• ˾ kirjaimen jäljessä osoittaa, että eksploosio eli laukeama puuttuu, esimerkiksi t˾.

Äänteiden kestoasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. pienikokoinen kirjain rivin ylälaidassa = ylilyhyt kesto (esimerkiksi ^{a e i t})
2. ̆ kirjaimen päällä = vajaalyhyt kesto (esimerkiksi ă ĕ ĭ t̆)
3. kirjain ilman kestoa osoittavaa lisämerkkiä = lyhyt kesto (esimerkiksi a e i t)
4. ` kirjaimen jäljessä = puolilyhyt kesto (esimerkiksi a` e`)
5. ` kirjaimen päällä = puolipitkä kesto (esimerkiksi à è)
6. › kirjaimen päällä = vajaapitkä kesto (esimerkiksi a͐ e͐)
7. - kirjaimen päällä = pitkä kesto (esimerkiksi ā ē)
8. ˆ kirjaimen päällä = ylipitkä kesto (esimerkiksi â ê)

Tavujen suhteellinen paino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

• · tavun sonanttia osoittavan kirjaimen jäljessä = pääpaino (esimerkiksi sa^.naton — voidaan merkitä myös 'sanaton).
• : tavun sonanttia osoittavan kirjaimen jäljessä = sivupaino (esimerkiksi sa^.nalli:nen — voidaan merkitä myös 'sanal,linen).