wiki: Usein sanassa on yhdellä tavulla pääpaino, minkä lisäksi pitkissä sanoissa voi yhdellä tai useammalla tavulla olla sivupaino. Osa tavuista on painottomia. Painollisten ja painottomien tavujen vuorottelusta pitkälti muodostuu kielelle ominainen puherytmi. Tätä luontaista rytmiä voidaan runoudessa sovittaa runomittoihin, joissa yleensä kaksi tai kolme tavua – niistä yksi muita voimakkaampana – muodostaa niin sanotun runojalan.
Finnlectura: Kun tarkastellaan sanapainoa, kiinnitetään huomio siihen, mikä >tavu on painollisempi kuin toiset. Tavallisesti erotetaan seuraavat painoasteet: pääpaino, sivupaino ja painoton. Eri kielissä sanapainolla on erilaisia tehtäviä. Suomen kielessä sanapaino on kiinteä; sen varaan ei rakennu merkitysoppositioita, joten painoa ei suomessa tarvitse merkitä näkyviin. Sen sijaan kiinteä sanapaino ilmaisee sanojen rajat; se osoittaa, missä sanat alkavat ja loppuvat.
Suomessa sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla. Toinen ja viimeinen tavu ovat aina painottomia. Sivupaino on tavallisesti kolmannella tavulla, jos sana on neli- tai useampitavuinen, ja sen jälkeen aina joka toisella tavulla. Sivupaino voi olla joskus neljännellä tavulla, erityisesti jos kolmas tavu on lyhyt ja neljäs pitkä. Joskus ensimmäinen sivupaino voi olla vasta viidennellä tavulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.