Adverbiaalin erottaminen kongruenssilla

Tällainen tunnusmerkki on suomessa sopeutumine n (kongruenssi). Adverbit eroavat sanoista, joihin ne mahdollisesti voivat sekaantua, siinä, että ne eivät luvuss a ja sijass a kongruoi määräämänsä tai tarkoittamansa sanan kanssa; eivätkä myöskään niitä määräävät sanat kongruoi niiden kanssa sanotussa suhteessa. Edellinen seikka, se, ettei adverbi kongruoi luvussa eikä sijassa määräämänsä sanan kanssa, erottaa sen adjektiivista. Suomen kuten useiden muidenkin kielten adverbit ovat usein muodostetut adjektiiveista ja ovat sitä paitsi usein suoranaisia adjektiivin sijamuotoja. Hyvin on mon. instruktiivi, hyvällä (esim. hän ei sitä hyvällä tee) yks. adessiivi, hyvillään (esim. hän on hyvillään) mon. adessiivi, varmaan yks. illatiivi, kovaa (esim. älä kulje kovaa) yks. partitiivi, tavattoman (esim. tavattoman suuri) yks. instruktiivi.1 Milloin näistä sanoista puuttuu kongruenssi, katsotaan ne adverbeiksi. Jos taas tällaiset muodot kongruoivat (esim. hyvin aikomuksin, hyvällä mielellä, varmaan paikkaan, kovaa vauhtia) tai voisivat merkityksen pysyessä muuttumattomana kongruoida, ei niitä pidetä adverbeina, vaan adjektiivien muotoina. Toiselta puolen se seikka, ettei adverbia määräävä sana koskaan kongruoi sen kanssa, erottaa adverbin substantiivien sijamuodoista, joihin se muuten ehkä voisi sekaantua. Me käsitämme esim. sanat mielellään, hereillä,huomenna, jotka alkuaan ovat substantiivien sijamuotoja, adverbeiksi sillä perusteella, että niiden määräyssanat eivät (enää) kongruoi niiden kanssa.

Lähde: Ahlman 1933 s. 139 http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1933_137.pdf  virittäjä