Koska nämä saattavat olla olennaisia adjektiiveja pyöritteleville, niin liitän tähän tiivistelmän niistä.
absoluuttinen adjektiivi
Absoluuttista ominaisuutta ilmaiseva adjektiivi kuten silkkinen tai kansantaloudellinen on merkitykseltään riippumaton määrittämänsä substantiivin tarkoitteesta; se kuvaa ominaisuuksia, joita entiteetillä joko on tai ei ole. Absoluuttinen adjektiivi ilmaisee mm. materiaalia (puinen), ajallista tai paikallista alkuperää (kivikautinen, savolainen), määräikää tai -kestoa (3-vuotias, 30-vuotinen) tai johonkin liittyvyyttä tai kuuluvuutta (musiikillinen, sosioekonominen, viittomakielinen). Absoluuttinen adjektiivi ei yleensä saa intensiteettimääritteitä eikä komparoidu kuin kuvallisesti käytettynä: ?erittäin puinen, ?puisempi. (» § 606.) Vrt. suhteellinen adjektiivi.
adjektiivi
Adjektiivi on sanaluokkanimitys luvussa ja sijamuodossa taipuville nomineille. Ne luonnehtivat olioita, asioita, asiaintiloja tai tilanteita ilmaisemalla niiden todellisia tai kuviteltuja ominaisuuksia. Tyypilliset adjektiivit ovat suhteellisia: niillä on vertailu- eli komparaatiomuodot (pieni : pienempi : pienin) ja ne saavat intensiteettimääritteitä (oikeinmukava, hyvin kaunis) (» § 603–). Possessiivisuffiksi voi liittyä lähinnäsuhteutusadjektiiveihin kuten kaltainen, kokoinen. Adjektiivi muodostaa adjektiivilausekkeen.
suhteellinen adjektiivi
Suhteellisia eli suhteellista ominaisuutta ilmaisevia adjektiiveja ovat sellaiset adjektiivit kuin suuri tai pieni, jotka komparoituvat (suurempi : suurin) ja saavat ominaisuuden intensiteetin astetta ilmaisevia astemääritteitä, intensiteettimääritteitä, esim. aika pieni. Monet suhteelliset adjektiivit kuvaavat objektiivisesti havainnoitavaa ominaisuutta, kuten kokoa tai ikää, joka on suhteellinen siinä mielessä, että se riippuu kuvattavasta oliosta. Esim. suuri ja pieni tai vanha ja nuori eivät sinänsä osoita, mistä absoluuttisesta koosta tai iästä on kyse, vaan vaikkapa pieni karhu voi olla suurempi kuin suuri hiiri ja nuori eläkeläinen vanhempi kuin lukion vanhin oppilas. Suhteellisia adjektiiveja ovat myös subjektiivisesti arvottavat adjektiivit kuten ihana, hirveä. Vrt. absoluuttinen adjektiivi. (» § 605.)
yksilöivä adjektiivi
Yksilöiviä adjektiiveja eli yksilöintiadjektiiveja ovat sellaiset adjektiivit kuin ainoa, superlatiivit kuten kaunein, ihanin ja järjestysluvut kuten ensimmäinen, neljäs. Yksilöivä adjektiivi ilmaisee, että luonnehdittavalla tarkoitteella on yksiselitteinen asema: se on jossakin suhteessa ainoa, asteikon ääripäässä (superlatiivit) tai tietyssä kohdassa (järjestysluvut). Yksilöivät adjektiivit eivät komparoidu eivätkä saa intensiteettimääritettä (*ainoampi, *hyvin kaunein, *erittäin neljäs); eräät täyteyden astemääritteet ovat mahdollisia, esim. melkein paras, lähes ainoa. (» § 608.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.