voihan hitsin infinitiivi

Tätä aina välillä mietin, kun kaikki menee päässä ihan sekaisin, että mikä hitsi on verbin nominaalimuoto -minen? Meneminen käveleminen oppiminen... tässä on henri heinosen aika kattava verbien taivutuskaava, jonka avulla on hyvä muistuttaa, että -minen on siis neljäs aktiivin infinitiivi:

Henri Heinonen

Ja täällä omassa sanapallossani on myöas asiaa infinitiiveistä esimerkiksi Verbin taivutus: Infinitiivi

Wikipedia sanoo infinitiivistä seuraavaa:

Infinitiivi

Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto. Toisin sanoen verbiä, joka on infinitiivimuodossa, käytetään kuten mitä tahansa substantiivia. Se taipuu sijamuodoissa ja toimii lauseenjäsenenä kuten nominit.

Suomen kielessä vain MA- ja MINEN-infinitiivit taipuvat kaikissa sijamuodoissa; A-, E- ja MAINEN-infinitiivit taipuvat vain jossain sijamuodoissa. Persoonamuodot ovat nominien persoonamuotoja, eivät verbien persoonamuotoja.

Suomen infinitiivi

Suomen kielessä on neljä infinitiivimuotoa, ja ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa.

Pirjo Hiidenmaa (wikipedia)

Virittäjä-blogissa infinitiivistä puhuttiin Olli Kuparisen toimesta A- ja MA-infinitiivien sulautumisesta siitä näkökulmasta, miten se puhekielessä ja puhekielimäisessä kirjoituksessa usein toimii ihan itsekseen ilman verbitäydennystä.

"Alun esimerkeissä (pämppää, kääntyy, pysyy, rokkaa) on kyse A-infinitiivin ja MA-infinitiivin yhteen lankeamisesta. Äänteenmuutokset ovat ajaneet kaksi infinitiiviä yhdeksi lyhyeksi infinitiivimuodoksi, jota voi käyttää molempien tehtävissä: saan kertoo – meen kertoo. Näppärää, eikö?"

huhhuh. En tiedä tajuanko tätä asiaa siltikään.


Lähteet:

http://henrihe.mbnet.fi/tiede/verbikaava.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Infinitiivi
http://virittajablogi.kotikielenseura.fi/ala-jata-roikkuu-infinitiivimuodot-liikkeessa/