Partitiiviobjekti

partitiiviobjekti

Partitiiviobjekti, ts. partitiivisijainen objekti, on vastapooli totaaliobjektille, joka edustuu muissa objektin sijoissa eli genetiivissä, nominatiivissa ja akkusatiivissa. 

Partitiiviobjekti esiintyy kielteisessä lauseessa; muuten sillä ilmaistaan rajaamattomuutta, joka koskee koko tilannetta (Katselen televisiota) tai tarkoitettua määrää (Löysin mustikoita). 

Eräät verbit, esim. epäillä,harrastaa ja hävettää saavat pelkästään partitiiviobjektin. (» § 930–.)

Totaaliobjekti

totaaliobjekti

Totaaliobjekti on yhteisnimitys nominatiivi-, genetiivi- ja akkusatiivisijaiselle objektille; 

sen vastapooli on partitiiviobjekti. 

Totaaliobjektilla ilmaistaan rajattuutta, joka koskee joko 

tilannetta (Katsoin ohjelman loppuun)

tarkoitettua määrää (Löysin lapset pihalta); 

muodoltaan kielteisessä lauseessa se osoittaa merkityksen myönteisyyttä, esim. Eikös oteta vielä yhdet. 

Itse sijamuodon valinta riippuu NP:n tyypistä (Löysin sinut ~ lapsen ~ lapset) ja

lauseen rakenteesta (Löysin lapsen, Pihalta löydettiin itkevä lapsi). (» § 930–.)

Perussubjekti

Perussubjekti

Perussubjekti on nimitys prototyyppiselle subjektille, joka on nominatiivissa ja jonka kanssa verbi kongruoi persoonan ja (etenkin norminmukaisessa yleiskielessä) luvun suhteen

esim. Tyttö käveli rannalla, Tytöt kävelivät rannalla. 

Perussubjektin lisäksi erotetaan e-subjekti (eksistentiaalilauseen subjektista) ja genetiivisubjekti.

Genetiivisubjekti

GENETIIVISUBJEKTI VISK

Genetiivisubjekti eli genetiivisijainen subjekti esiintyy nesessiivirakenteessa, jossa predikaatti on yksipersoonainen tai yksipersoonaisessa käytössä, 

esim. Minun täytyy nyt lähteä. 

Genetiivi on tavallinen subjektin sija myös infiniittisissä rakenteissa

esim. Kuulin siivoojan tulevan, Hänen lähdettyään rentouduin, Onko tämä sinun tekemäsi? Annoin lapsen yrittää itse. (» § 910.)

Suffiksit: johdin, tunnus, pääte

suffiksi

Suffiksi on yleisnimitys itsenäisenä sanana esiintymättömälle kielenainekselle, sidonnaiselle morfeemille, joka liittyy sanan vartalon perään. Esim. johdin ja taivutuspääte ovat suffikseja. (VISK)

Suomen kielen sanat ovat joko johtamattomia ja yhdistämättömiä perussanoja, tai johdoksia ja yhdyssanoja (Leino -89)

1) Johdin Johdin on sanavartaloon liittyvä itsenäisenä sanana esiintymätön kielenaines, jolla sanasta muodostetaan toinen sana. Taivutusmuotoisessa sanassa johdin on taivutuspäätteiden edellä, esim. suruttoma lla, lauleskele n. (» § 156.) 

2) Tunnus Tunnus on yleisnimitys kieliopillista kategoriaa ilmaisevalle itsenäisenä sanana esiintymättömälle kielenainekselle, sidonnaiselle morfeemille, joka liittyy sanan vartaloon. Esim. verbinmuodossakatsoimme on imperfektin tunnus i ja monikon 1. persoonan tunnus -mme, substantiivissapuhelimissa on monikon tunnus i ja inessiivin -ssa. Persoonan ja sijan tunnuksia sanotaan myös päätteiksi. (» § 53.)

Leino K.O.: Tunnus on suffiksi, jonka avulla muodostetaan sanavartalosta samaan taivutusmuotojen sarjaan, eli paradigmaan uusi alivartalo.

3) Pääte ilmaisee sanan suhteen toisiin sanoihin (Leino -89)

Nomini: Sijapäätteet
Verbi: persoonapäätteet

VISK sanoo öpaut saman asian.

4) Liite on joko omistusliite (possessiivisuffiksi) tai liitepartikkeli. 

VISK: Liite on itsenäisenä sanana esiintymätön morfeemi, joka liittyy sananmuotoon, ei vartaloon, esim. sinullahan, teitkö, enkä. 

Liitepartikkeleita ovat -han ~ -hän, -ko ~ -kö, -ks, -kin, -pa ~ -pä, -s sekä liitekonjunktio -kä. 

Lähellä liitteitä ovat syntagmaattisten sulaumien jälkiosat, esim. ettei. (» § 125–.) 

Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet ovat pikemmin taivutuspäätteitä kuin liitteitä siinä suhteessa, että ne liittyvät nominatiivimuotoisen sanan vartaloon (piirteesi); ne sijoittuvat kuitenkin muiden taivutuspäätteiden jälkeen (perhettämme, perheessäni). Keskeiset liitepartikkelit liittyvät käytännöllisesti katsoen kaikkien sanaluokkien sanoihin, possessiivisuffiksit eivät.

Transitiiviverbi

transitiiviverbi VISK

Transitiiviverbi on verbi, jonka valenssiin kuuluu subjektin lisäksi objekti, esim. rakentaa, leipoa, aiheuttaa, rakastaa (» § 461).

Transitiiviverbit saavat subjektin lisäksi objektin ja mahdollisesti adverbiaalitäydennyksen (jälkimmäisistä erikseen » § 474 – 489).

Prototyyppiset transitiiviverbit ovat merkitykseltään kausatiivisia eli ilmaisevat kontrolloitua tai kontrolloitavaa tekoa, joka kohdistuu johonkin entiteettiin ja aiheuttaa siinä muutoksen (» § 462 – 463). Tällaisia ovat esim. valmistamis- ja käsittelyverbit:

 

Valmistaminen: kutoa, leipoa, muurata, ommella, rakentaa, valaa, kypsentää, muotoilla, säveltää, valmistella | 

Käsittely: aurata, harjata, hoitaa, kuoria, kyntää, käsitellä, leikata, maalata, mitata, muokata, nuohota, pestä, pilkkoa, purkaa, pyyhkiä, siivota,
tatuoida, tuhota

Valmistamista ja käsittelyä ilmaistaan paljolti samoilla verbeillä: keittää puuroa ja keittää ahvenet, maalata kuva ja maalata aita. Konkreettisten valmistamisverbien yhteydessä voi olla materiaalia ilmaiseva elatiivilauseke (keittää ahvenista soppa), käsittelyverbeillä taas tuloksen ilmaus (keittää ahvenet liian kypsiksi; » § 481).

Siirtämis- ja asettamisverbit kuten kuljettaa, työntää ja laittaa ilmaisevat subjektitarkoitteen aikaansaamaa objektitarkoitteen paikanmuutosta (» § 476). 

Transitiivisia ovat monet yhteisöllisiin toimintoihin liittyvät verbit, kuten adoptoida, ansaita, hallita, hoitaa, huoltaa,hyväksyä, johtaa, torjua, sekä mentaaliset verbit ja kommunikaatioverbit. 

Mentaaliset verbit voivat saada objektikseen lauseen tai infinitiivilausekkeen, joka ilmaisee mentaalisen tapahtuman sisällön (» § 471 – 473; kommunikaatioverbeistä » § 483 – 484).

Transitiiviset mentaaliverbit voidaan karkeasti jakaa tunnetta (» § 465 – 467), havaintoa, ajattelutoimintaa ja propositionaalista asennetta ilmaiseviin. Propositionaalisella asenteella tarkoitetaan kognitiivista suhdetta propositioon eli lauseen sisältöön (» § 1561).

 

Tunne: hävetä, rakastaa, surra, vihata |
Arvio: ihmetellä, paheksua, väheksyä |
Havainto, havainnointi: aavistaa, aistia, haistella, havainnoida, havaita, hoksata, huomata, katsella, kuulla, kuunnella, maistaa, nähdä, tajuta, tarkkailla, tunnustella, tuntea, vaistota |
Ajattelutoiminta: ajatella, aprikoida, harkita, miettiä, pohtia, tuumia |
Propositionaalinen asenne:epäillä, kuvitella, käsittää, luulla, muistaa, olettaa, pelätä, tiedostaa, tietää, toivoa, unohtaa, uskoa, ymmärtää

On myös pienehkö joukko sellaisia transitiiviverbejä, jotka ilmaisevat subjektitarkoitteen sijaintia tai liikettä suhteessa objektitarkoitteeseen:

 

Liike, sijainti: alittaa, edeltää, jahdata, kiertää, kohdata, lähestyä, ohittaa, paeta, saavuttaa, seurata, väistää, ylittää, ympäröidä

Dynaamisen merkityksensä (a) lisäksi monet näistä verbeistä ilmaisevat myös pelkästään subjektin ja objektin sijaintia toisiinsa nähden (b).

(a)

Pikajuna Estonia ylitti Venäjän rajan ennen keskiyötä. (l)

(b)

Tällä hetkellä Venäjän kaupan osuus ylittää jo seitsemän prosenttia. (l)

Abstrakteja joukko- ja osa–kokonaisuussuhteita ilmaisevat mm. transitiiviverbit sisältää, kattaa,koskea, käsittää, muodostaa. 

Myös osalla niistä on sekä dynaaminen että statiivinen merkitys:Kapinalliset muodostivat varjohallituksen; Käytetyt matkapuhelimet muodostavat uuden saastelähteen (E).

Verbien transitiivisuus on suhteellista: suuri osa verbeistä esiintyy välillä objektin kanssa, ts. transitiivilauseessa, ja välillä ilman (» § 460). 

Eräät verbit saavat varsin rajallisen tyyppisiä objekteja (» § 929). 

Katsomista ilmaisevien verbien yhteydessä voi havainnoitavan usein ilmaista paitsi objektilla myös suuntasijaisella lausekkeella: katsoa ~ kurkistaa ~ vilkaista jotakin~ jonnekin; suuntasija kuitenkin sulkee pois aktiivisen tarkkailun merkityksen (*tarkastella jonnekin). 

Sama osallistuja voi edustua objektina tai adverbiaalina myös sellaisten verbien kuin lastata ja tyhjentää yhteydessä (» § 480).

Intransitiiviverbi

VISK määritelmä

intransitiiviverbi

Intransitiivinen on verbi, joka ei saa objektia. 

Intransitiivisia ovat yksipaikkaiset verbit, jotka saavat täydennyksekseen pelkän subjektin, esim. yskiä ja toteutua, sekä verbit, jotka saavat subjektin ja adverbiaalitäydennyksen mutta eivät objektia, kuten sijaita tai saapua. 

Jossakin täydennysmuotissa intransitiiviverbi voi esiintyä objektinkin kanssa, mutta objekti kuuluu koko muottiin, esim. Yskin keuhkoni pihalle. (» § 459, 891.)

§ 459 Muutos, ilmiö, reaktio, oleminen, kertyminen

Intransitiivisia ovat yksipaikkaiset verbit, jotka saavat täydennyksekseen vain subjektin, esim. yskiäja toteutua. Lisäksi intransitiivisia ovat verbit, jotka saavat subjektin ja adverbiaalitäydennyksen mutta eivät objektia, kuten sijaita tai saapua. Hyvinkin monet intransitiiviverbit voivat saada adverbiaalitäydennyksen, objektin tai molemmat jossakin täydennysmuotissa (» § 449).

Yksipaikkaiset verbit ilmaisevat sekä subjektin elollisuuden suhteen neutraaleja tiloja ja tilanmuutoksia että elollista tekijää edellyttäviä toimintoja. Nominikantaiset muuttumisjohdokset kuten vanheta ja monipuolistua ovat suuri yksipaikkaisten verbien ryhmä (» § 337 – 338). Yksipaikkaisia intransitiiviverbejä on mm. seuraavissa ryhmissä:

 

Tilan tai ominaisuuden muutos: aueta, edistyä, harveta, herätä, kastua, kasvaa, katketa, kehittyä, keskeytyä, kuolla, nopeutua, päättyä, syntyä, taantua, toteutua, tulehtua, turvota, vanhentua, väsyä | Asennon muutos, sisäinen liike: heilua, hulmuta, hytkyä, kaatua, kuplia, lysähtää, läikkyä, notkahtaa, roiskua, seisahtaa, vapista | Havainnoitava tila tai tapahtuma:helähtää, hohtaa, kaikua, kilistä, kimaltaa, loistaa, paukkua, punottaa, tömistä, välähdellä |Elollisen olennon toiminta tai reagointi: aivastaa, etuilla, hengittää, hikoilla, hössöttää, irvistää, itkeä, juopotella, kuorsata, mellakoida, myöhästellä, mököttää, nauraa, oksentaa, puuhailla, sienestää, tanssia, tupakoida, vetkutella

Intransitiiviverbit voivat esiintyä partitiivisubjektillisina eksistentiaalilauseessa (» § 893 – 894). Muita verbejä enemmän partitiivisubjektia suosivat olla ja tulla sekä seuraavat verbit:

 

Yleisiä eksistentiaaliverbejä: aiheutua, esiintyä, ilmaantua, ilmestyä, ilmetä, jäädä, koitua, kuulua, liietä, löytyä, mahtua, muodostua, näkyä, puuttua, riittää, sattua ’tapahtua’, seurata (jostakin), sisältyä, syntyä, tapahtua | Erittymis- ja kertymisverbejä: erittyä, herua, huveta, karttua, kasaantua, kertyä, kerääntyä, kulua, pursuta, siunaantua, tihkua, tippua, tulvia, valua, virrata, vuotaa

Keskeisiä ovat yleiskäyttöiset ilmenemistä tai esille tuloa ilmaisevat verbit, eksistentiaaliverbit. Erittymistä ja kerääntymistä ilmaisevat verbit suosivat partitiivia siksi, että ne saavat tyypillisesti jaollisen subjektin (a).

(a)

Neuvostoliitosta kun toistaiseksi oli tihkunut sangen vähän yksityiskohtia. (l) | – – 1960-luvun alussa, jolloin työväenliikkeeseen oli virrannut sivistyneistöä. (l) | Aina sitä jonkinlaista työtäsiunaantuu. (PS) | Velkaa on kertynyt satoja tuhansia markkoja. (l)

Olla-verbin tapaan esiintyvät mm. verbit elää, asua, oleskella tai sijaita (b), asentoverbit, jotka partitiivisubjektillisina kuvaavat subjektitarkoitteen tyypillistä tapaa olla (c), joukon epämääräistä liikehdintää kuvaavat verbit, kuten pyöriä, pörrätä, hääriä, hyöriä, sekä joukkotarkoitteista subjektia edellyttävät verbit parveilla ja vilistä (d).

(b)

Sisävesissä elää 18–28 sentin mittaisia järvinahkiaisia, – –. (l) | Tutkimusasemilla asuu myös lapsiperheitä. (l)

(c)

Vieressä seisoo edellisestä näyttelystä purkamattomia laatikoita, sisällään veistoksia. (l) | Juomalaulun SM-finaalin raadissa istui sekä musiikin ammattilaisia että tavallisia musiikin kuluttajia. (l) | – – että vaarattomia merikäärmeitä lojuu silloin tällöin rannalla, kun niitä on jäänyt kalastajien verkkoon. (l)

(d)

Kissoja pyörii nurkissa kuin vastustajan miehiä KooVeen maalilla. (l) | Nimmareiden pyytäjiäparveilee tyttöjen ympärillä kuin nälkäisiä hyttysiä hikisten gladiaattoreiden kiusana. (l)

Vastaavasti johonkin tulemista tai ilmestymistä voidaan ilmaista verbien tulla ja ilmestyä tapaan monilla muutosverbeillä (e).

(e)

Keskustaan on hiljattain noussut muutamia monikerroksisia rakennuksia kiiltävine julkisivuineen; – –. (l) | Päinvastaisia suunnitelmia sen sijaan putkahtaa esiin ripeää vauhtia.(la) | Hän paiskasi nuotioon ison honkapölkyn niin että kipinöitä sinkoili ympäriinsä. (k) | Syrjäteiltä tunkeutui väkisin autoja yhtämittaiseen jonoon. (k)

Harjoituksia luennoilta

* päälause, sivulause (relatiivi, konjuktio, alisteinen kysymys)

* Päälause, sivulause, rinnasteinen sivulause

* Subjekti vai objekti 

* Objekti; totaaliobjekti genetiivissä, totaaliobjekti nominatiivissa, partitiiviobjekti

* Subjekti; Perus, Gene, E-subjekti, EI SUBJEKTIA

* Lausekkeiden ja syntaktisten roolien määrittelyä 

* Syntaktinen rooli, mitä lauseenjäseniä esimerkit ovat

* lausetyypit trans intrans kop eks om kaus tulos nes

* Sanojen taivutustyyppejä malliparadigman mukaan

* rektio vai ei rektio

* lausekkeiden edussanojen määrittelyä

* Pronominiharjoitus

* Sanaluokkien määrittelemistä

* verbin taivuttamista kahden eri tavan mukaan

* Montako paikkaa verbillä ja täydennys vai määrite

* Verbien taivuttamista ohjeen mukaan

Syntaktiset lausetyypit

VISK  § 891 Monikäyttöiset lausetyypit ja erikoislausetyypit

Lauseita voidaan tyypitellä rakenteellisesti sen mukaan, millaisia jäseniä niihin verbin ohella kuuluu ja mitä ominaisuuksia noilla jäsenillä on. Syntaktiset lausetyypit voidaan käsittää muoteiksi tai malleiksi, joiden mukaan lauseita muodostetaan. 

Predikaatista riippuu, mitä muita lauseenjäseniä lauseessa voi olla, eli mikä on niiden syntaktinen rooli suhtessa predikaattiin.

Syntaktisia lausetyyppejä ovat muun muassa (ISK §891) 

transitiivilause → Subjekti + predikaatti + objekti

intransitiivilause → Subjekti + predikaatti + adverbiaali

kopulalause → Subjekti + predikaatti + predikatiivi

 

eksistentiaalilause → Adverbiaali + predikaatti + subjekti

omistuslause → adverbiaali (adessiivissa) + predikaatti (on) + subjekti

tuloslause → adverbiaali (elatiivissa) + predikaatti + predikatiivi

tunnekausatiivilause → Objekti ("kokijaobjekti") + predikaatti (yksipersoonainen)

nesessiivilause (ISK: nesessiivirakenne §1581) → Genetiivimuotoinen subjekti + yksipersoonainen predikaatti + A-infinitiivi

Tarkemmin VISKistä 

Transitiivi- ja Intransitiivilauseet

Monikäyttöisiä lausetyyppejä ovat transitiivi-, intransitiivi- ja kopulalause.

Transitiivi- jaintransitiivilause eroavat toisistaan sen suhteen, onko lauseessa subjektin lisäksi objekti. 

Tyypillisimmillään transitiivilause ilmaisee tulokseen johtavaa tai pyrkivää tekoa, kuten "Joku rikkoi ikkunan". 

Intransitiivilause taas suuntautumatonta toimintaa kuten "Lokit lentelevät ja kirkuvat".

Molemmat tyypit ovat kuitenkin merkitykseltään avoimia, eivät mihinkään tiettyyn merkitykseen rajoittuvia.
Lisäksi on huomattava, että transitiivista verbiä ei useistakaan syistä aina käytetä objektillisena, esim. "Lapset söivät ja lähtivät ulos; Meillä leivotaan kerran viikossa".

Nämä lauseet noudattavat ns. intransitiivimuottia (» § 460) ja ovat siis analysoitavissa intransitiivisiksi.
Toisaalta intransitiivisia verbejä voi käyttää objektillisena transitiivisessa muotissa, esim. Puisto kuhisi nuoria pareja, tai resultatiivimuotissa, esim. Istuin selkäni kipeäksi(» § 464).

Kopulalause

Kopulalauseessa on verbinä olla. Siinä on subjektin ohella toisena jäsenenä predikatiivi (Sinä oletihana) tai adverbiaali (Paketti on Oulusta; Olitko jo syömässä?), joka toimii yhdessä olla-verbin kanssa lauseen predikaattina. Kopulalauseet ovat aspektiltaan tilojen kuvauksia (» § 1502).

Suppeampikäyttöiset erikoislausetyypit ovat selvemmin tiettyihin merkityksiin vakiintuneita konstruktioita. Ne ovat tunnekausatiivilausetta lukuun ottamatta periaatteessa intransitiivisia. Useille on kuitenkin osoitettavissa samaa muottia noudattava transitiivinen variantti, jonka verbi on passiivissa, esim. Pöydällä on kirjoja ~ Pöydälle ladottiin kirjoja; Syitä on monenlaisia ~ Syitä keksittiin monenlaisia. 

Monikäyttöisillä lausetyypeillä on lauseenalkuinen nominatiivimuotoinenperussubjekti,

 kun taas erikoislausetyypeissä on ensimmäisenä jäsenenä paikallis-, partitiivi- tai genetiivisijainen lauseke ja niillä joko ei ole subjektia tai se on vähemmän subjektimainen kuin monikäyttöisten lausetyyppien subjekti. 

Erikoislausetyyppien analysoinnissa onkin olennaisempaa nähdä konstruktiot usean ominaisuuden kimppuna kuin jäsentää niitä perinteisten lauseenjäsenten avulla.

Eksistentiaalilause

Keskeinen erikoislausetyypeistä on eksistentiaalilause. 

Omistus-, ilmiö- ja tilalause ovat sen alatyyppejä. 

Eksistentiaalilauseen teemana olevaa paikanilmausta vastaa omistuslauseessa habitiivinen lauseke.

(luentokalvolta) Eksistentiaalilauseen alussa on adverbiaali, joka ilmaisee paikkaa. 
Verbi on intransitiivinen (ei saa objektia) ja ilmaisee tyypillisesti olemassaoloa (eksistenssiä).

Subjekti on määräehdoin partitiivissa ja tyypillisesti predikaatin jäljessä (E-subjekti). 

Predikaatti on yksikössä, vaikka subjekti on monikossa. Voi siis olla yksikössäkin, muttta ei muutu monikoksi, vaikka subjekti muuttuisikin. 

Pöydällä on sakset--> eksistentiaalil.
Sakset ovat pöydällä--> intransitiivil.

Ilmiölause

Ei ole teemaa, mutta implisiittisesti lause koskee jotakin paikkaa tai ajankohtaa; adverbiaalialkuinen tilalause kuvaa sää- ja tunnetiloja. 

Kvanttorilause 

Yhdistää eksistentiaalilauseeseen partitiivi-NP. 

Tuloslause 

Rakenteeltaan identtinen eksistentiaalilauseen kanssa, mutta eroaa siitä semanttisesti, sillä tulla-verbi ei ole siinä liikeverbinä vaan merkityksessä ’tulla joksikin’. 

Nesessiivilause  

(luentokalvolta) ilmaisee modaalisuutta: pakko välttämättömyys tai mahdollisuus. 

Omistuslause 

(luentokalvolta) Omistuslauseen subjekti voi olla partitiivissa (kalaa) samoin ehdoin, kuin eksistentiaalilauseessa (= E-subjekti) "minulla on hai, minulla ei ole haita, minulla on haikaloja". Subjekti voi olla monikossakin "hailla on tekohampaat".

Omistuslauseen kieliopillinen rakenne ja merkitys ovat ristiriidassa. Adverbiaali (omistaja) on tyypillisesti elollinen ja subjektimainen. 
Omistettava käyttäytyy kuin E-subjekti. 
Toisaalta omistettava on akkusatiivissa (kalan, kalat), mikä lähentää sitä objektiin "minulla on sinut" ei "minulla on sinä". 

Tunnekausatiivilauseilla VISK ja eräillä genetiivialkuisilla kiteymillä ei ole yhtymäkohtia eksistentiaalilauseeseen. 

(luentokalvolta) Kutsuttu myös kokijalauseeksi -- > joku, joka kokee. Predikaatti on yksipersoonainen "Heitä ottaa päähän" eikä "heitä ottaa päihin". Verbi kuvaa jotain fyysistä tai psyykkistä tuntemusta, esim kipua tai mielialaa. Objektina voi olla myös kokijan "erottamaton osa" --> "päätäni särkee" "selkääni kutittaa".