Sanasto

Sanastoa siinä järjestyksesä kuin sanoja tuli luennoilla vastaan

Luento1: 

Morfologia: muoto-oppi, joka keskittyy sanan kokoisiin tai sitä pienempiin muotoihin, joilla on itsenäinen merkitys.

Fonologia: äänneoppi

Syntaksi: lauseoppi

Morfeemi: Pienin merkitystä kantava osa

Morfofonologia: kuvaa fonologista vaihtelua morfologiassa (wikilinkki )

Morfosyntaksi:  morfologian eli muoto-opin ja syntaksin eli lauseopin yhteinen alue ( wikilinkki )

Adverbi: seikkasana on verbin tai koko lauseen määritteenä toimiva taipumaton tai vajaasti taipuva sana, joka ilmaisee tyypillisesti aikaa, paikkaa, tapaa, syytä tai keinoa ( wikilinkki  VISK-linkki)

- Adverbi on sanaluokkanimitys taipumattomille tai vajaasti taipuville sanoille, jotka ilmaisevat lauseessa esitetyn tilanteen erilaisia puitteita ja suhteita kuten aikaa (eilen, myöhemmin, kauan,usein, kahdesti), paikkaa (lähellä, kauas, eteenpäin), tilaa (hämillään, puuduksissa), tapaa (nopeasti, hyvin) tai määrää (vähän, liikaa, täynnä).

Adpositio: yhteisnimitys postpositioille ja prepositioille. Adpositiot ovat sanoja, jotka ilmaisevat olion tai asian suhdetta johonkin toiseen olioon tai asiaan. (wikilinkki ) Ilmaisevat tyypillisesti paikkaa tai aikaa, mutta myös välinettä, syytä tai näkökulmaa.

- Adpositio on yhteinen sanaluokkanimitys postpositioille ja prepositioille. Adpositiot ovat taipumattomia tai vajaasti taipuvia sanoja, jotka ilmaisevat olion tai asian suhdetta johonkin toiseen olioon tai asiaan ja joilla on määräsijainen täydennys, esim. Vierailin ystävän luona(postpositiolla genetiivisijainen täydennys), Hän saapui ennen keskiyötä (prepositiolla partitiivisijainen täydennys). Nimitys adpositio ei ota kantaa siihen, onko täydennys edussananedessä vai jäljessä, ja eräillä adpositioilla onkin molemmat mahdollisuudet: ennen ensi maanantaita, sitä ennen. Adpositio täydennyksineen muodostaa pre- tai postpositiolausekkeen (PP:n) eli adpositiolausekkeen. Monet adpositioina käytettävät sanat esiintyvät myös adverbeina (lähellä, keskelle), substantiiveina (jäljessä, rinnalla) ja verbin infiniittimuotona (johtuen, huolimatta). (» § 687–.)

Partikkelit: taipumattomia pikkusanoja

-- Konjunktiot: sidesanat, ovat partikkelien sanaluokkaan kuuluvia sanoja, joilla yhdistetään virkkeen eri lauseita toisiinsa  ( wikilinkki ) 

* Additiivinen: listaava

* Adversatiivinen: eroa ja vastakohtaa ilmaiseva

* Dissitiivinen: minä, sinä

* Kausaalinen: syy, seuraus

* Konditionaalinen: ehtoa

* korrektiivinen: korjaava

-- Sävy- ja modaalipartikkelit: Sanoja kuten aivan, ihan, tosissaan, tietysti

-- Dialogi- ja lausumapartikkelit: Pikkusanoja; niin, joo, ai

-- Interjektiot: Huudahdussanat

Analyyttinen kieli: Vähän eri merkityksiä pakattuna morfeemeilla sanoihin

Isoloiva kieli: Täysin analyyttinen kieli

Synteettinen kieli: Taivutusmuotojen ja liitteiden runsautta

Funktiosana: partikkelit, apuverbit, pronominit

Sisältösanat: Substantiivit, adjektiivit, verbit

Luento 2: 

Segmentaalinen morfologia: Segmentteihin, eli osiin, pilkottua kieltä jossa pienimmätkin yksiköt, eli morfeemit, erotellaan.

foneemi: äänne

morfi: konkreettinen foneemijono, joka edustaa jotakin ääntä ( morfeemin ja morfin ero )

allomorfi: morfin vaihtelua

Sana: leksikaalinen, abstrakti yksikkö

Sananmuoto: Sanan konkreettinen esiintymä, kutakin yksi

Sane: kielen reaalistuma, eli kaikki eri muodot ovat saneita

Sanan vartalo: Se osa, joka jää jäljelle kun taivutustunnukset erotetaan

Morfotaksi: järjestys, jossa morfeemit seuraavat toisiaan; vartalot, johtimet, tunnukset, päätteet, liitteet

Luento 3:

Possessiivisuffiksi: taivutuspääte, joka ilmaisee omistamista "kalani"
Komparaatio: Adjektiivien vertailuaste
Oridinaalinumeraali: järjestysluku
Totaaliobjekti: Kohteen kokoinaisvaltaista haltuunottoa

Luento 4: ei ole outoja sanoja

Luento 5:

Malliparadigma: Yhden taivutustyypin taivutusparadigma
Teemamuoto: Tietyt taivutusmuodot
Sekaparadigma: Kahten eri taivutustyyppiin kuuluvat sanat
Analogia: Yhdenmukaisuus, verrattavuus, vastaavuus

Luento 6:

Nippumorfeemi: Osia on hankalaa segmentoide I ttiin I

Jussiivi: Julistussija
Instruktiivi: keinonto on sijamuoto (ns. tapasija), joka ilmaisee keinoa tai välinettä tai tapaa, jolla toiminta suoritetaan.
Partisiippi: verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia

Luento 7:

Verbiketju: nimitys kahden tai useamman verbin muodostamalle kokonaisuudelle, joka toimii lauseessa predikaattina ( VISK-linkki )
Liittomuoto: apuverbin (olla tai ei) ja partisiippi- tai kieltomuotoisen pääverbin muodostamaa kokonaisuutta, joka toimii lauseessa predikaattina ( VISK-linkki )

Luento 8:

Nasaali: n, m

Likvida: l,r

Kvantitatiivinen: määrällinen

Kvalitatiivinen: laadullinen

Avotavu: Joka loppuu vokaaliin

Umpitavu: joka loppuu konsonanttiin

Muita: 

Indefiniittipronomini: (kielitiede) epämääräinen pronomini, joka ei viittaa mihinkään tunnettuun tai yksilöityyn asiaan. Perinteisesti ne pronominimaiset sanat, jotka eivät sovi muihin, määräisten pronominien ryhmiin, uusissa kieliopeissa myös kvanttoripronomini. Suomen indefiniittipronomineja ovat esim.joku, muu, kumpikin ja eräs.