Syntaktiset lausetyypit

VISK  § 891 Monikäyttöiset lausetyypit ja erikoislausetyypit

Lauseita voidaan tyypitellä rakenteellisesti sen mukaan, millaisia jäseniä niihin verbin ohella kuuluu ja mitä ominaisuuksia noilla jäsenillä on. Syntaktiset lausetyypit voidaan käsittää muoteiksi tai malleiksi, joiden mukaan lauseita muodostetaan. 

Predikaatista riippuu, mitä muita lauseenjäseniä lauseessa voi olla, eli mikä on niiden syntaktinen rooli suhtessa predikaattiin.

Syntaktisia lausetyyppejä ovat muun muassa (ISK §891) 

transitiivilause → Subjekti + predikaatti + objekti

intransitiivilause → Subjekti + predikaatti + adverbiaali

kopulalause → Subjekti + predikaatti + predikatiivi

 

eksistentiaalilause → Adverbiaali + predikaatti + subjekti

omistuslause → adverbiaali (adessiivissa) + predikaatti (on) + subjekti

tuloslause → adverbiaali (elatiivissa) + predikaatti + predikatiivi

tunnekausatiivilause → Objekti ("kokijaobjekti") + predikaatti (yksipersoonainen)

nesessiivilause (ISK: nesessiivirakenne §1581) → Genetiivimuotoinen subjekti + yksipersoonainen predikaatti + A-infinitiivi

Tarkemmin VISKistä 

Transitiivi- ja Intransitiivilauseet

Monikäyttöisiä lausetyyppejä ovat transitiivi-, intransitiivi- ja kopulalause.

Transitiivi- jaintransitiivilause eroavat toisistaan sen suhteen, onko lauseessa subjektin lisäksi objekti. 

Tyypillisimmillään transitiivilause ilmaisee tulokseen johtavaa tai pyrkivää tekoa, kuten "Joku rikkoi ikkunan". 

Intransitiivilause taas suuntautumatonta toimintaa kuten "Lokit lentelevät ja kirkuvat".

Molemmat tyypit ovat kuitenkin merkitykseltään avoimia, eivät mihinkään tiettyyn merkitykseen rajoittuvia.
Lisäksi on huomattava, että transitiivista verbiä ei useistakaan syistä aina käytetä objektillisena, esim. "Lapset söivät ja lähtivät ulos; Meillä leivotaan kerran viikossa".

Nämä lauseet noudattavat ns. intransitiivimuottia (» § 460) ja ovat siis analysoitavissa intransitiivisiksi.
Toisaalta intransitiivisia verbejä voi käyttää objektillisena transitiivisessa muotissa, esim. Puisto kuhisi nuoria pareja, tai resultatiivimuotissa, esim. Istuin selkäni kipeäksi(» § 464).

Kopulalause

Kopulalauseessa on verbinä olla. Siinä on subjektin ohella toisena jäsenenä predikatiivi (Sinä oletihana) tai adverbiaali (Paketti on Oulusta; Olitko jo syömässä?), joka toimii yhdessä olla-verbin kanssa lauseen predikaattina. Kopulalauseet ovat aspektiltaan tilojen kuvauksia (» § 1502).

Suppeampikäyttöiset erikoislausetyypit ovat selvemmin tiettyihin merkityksiin vakiintuneita konstruktioita. Ne ovat tunnekausatiivilausetta lukuun ottamatta periaatteessa intransitiivisia. Useille on kuitenkin osoitettavissa samaa muottia noudattava transitiivinen variantti, jonka verbi on passiivissa, esim. Pöydällä on kirjoja ~ Pöydälle ladottiin kirjoja; Syitä on monenlaisia ~ Syitä keksittiin monenlaisia. 

Monikäyttöisillä lausetyypeillä on lauseenalkuinen nominatiivimuotoinenperussubjekti,

 kun taas erikoislausetyypeissä on ensimmäisenä jäsenenä paikallis-, partitiivi- tai genetiivisijainen lauseke ja niillä joko ei ole subjektia tai se on vähemmän subjektimainen kuin monikäyttöisten lausetyyppien subjekti. 

Erikoislausetyyppien analysoinnissa onkin olennaisempaa nähdä konstruktiot usean ominaisuuden kimppuna kuin jäsentää niitä perinteisten lauseenjäsenten avulla.

Eksistentiaalilause

Keskeinen erikoislausetyypeistä on eksistentiaalilause. 

Omistus-, ilmiö- ja tilalause ovat sen alatyyppejä. 

Eksistentiaalilauseen teemana olevaa paikanilmausta vastaa omistuslauseessa habitiivinen lauseke.

(luentokalvolta) Eksistentiaalilauseen alussa on adverbiaali, joka ilmaisee paikkaa. 
Verbi on intransitiivinen (ei saa objektia) ja ilmaisee tyypillisesti olemassaoloa (eksistenssiä).

Subjekti on määräehdoin partitiivissa ja tyypillisesti predikaatin jäljessä (E-subjekti). 

Predikaatti on yksikössä, vaikka subjekti on monikossa. Voi siis olla yksikössäkin, muttta ei muutu monikoksi, vaikka subjekti muuttuisikin. 

Pöydällä on sakset--> eksistentiaalil.
Sakset ovat pöydällä--> intransitiivil.

Ilmiölause

Ei ole teemaa, mutta implisiittisesti lause koskee jotakin paikkaa tai ajankohtaa; adverbiaalialkuinen tilalause kuvaa sää- ja tunnetiloja. 

Kvanttorilause 

Yhdistää eksistentiaalilauseeseen partitiivi-NP. 

Tuloslause 

Rakenteeltaan identtinen eksistentiaalilauseen kanssa, mutta eroaa siitä semanttisesti, sillä tulla-verbi ei ole siinä liikeverbinä vaan merkityksessä ’tulla joksikin’. 

Nesessiivilause  

(luentokalvolta) ilmaisee modaalisuutta: pakko välttämättömyys tai mahdollisuus. 

Omistuslause 

(luentokalvolta) Omistuslauseen subjekti voi olla partitiivissa (kalaa) samoin ehdoin, kuin eksistentiaalilauseessa (= E-subjekti) "minulla on hai, minulla ei ole haita, minulla on haikaloja". Subjekti voi olla monikossakin "hailla on tekohampaat".

Omistuslauseen kieliopillinen rakenne ja merkitys ovat ristiriidassa. Adverbiaali (omistaja) on tyypillisesti elollinen ja subjektimainen. 
Omistettava käyttäytyy kuin E-subjekti. 
Toisaalta omistettava on akkusatiivissa (kalan, kalat), mikä lähentää sitä objektiin "minulla on sinut" ei "minulla on sinä". 

Tunnekausatiivilauseilla VISK ja eräillä genetiivialkuisilla kiteymillä ei ole yhtymäkohtia eksistentiaalilauseeseen. 

(luentokalvolta) Kutsuttu myös kokijalauseeksi -- > joku, joka kokee. Predikaatti on yksipersoonainen "Heitä ottaa päähän" eikä "heitä ottaa päihin". Verbi kuvaa jotain fyysistä tai psyykkistä tuntemusta, esim kipua tai mielialaa. Objektina voi olla myös kokijan "erottamaton osa" --> "päätäni särkee" "selkääni kutittaa".